Malli tutkimuksellisesta, kysymyslähtöisestä opiskelusta

Hankkeessa käytetyt työtavat ovat vahvasti yhteydessä tutkimukselliseen opiskeluun. Alla olevassa kuvassa on mallinnettu, miten oppilaiden kysymyksiä voitaisiin esimerkiksi käyttää osana tutkimuksellista opiskelua. Työskentelyn vaiheita ovat:

  • ennakkotietojen antaminen aiheesta (sisältäen myös ennakkotietojen kartoittamisen) ja aiheeseen orientoituminen
  • kysymysten tekeminen ja niiden muokkaaminen tutkimuskysymyksiksi
  • tutkimuksen suunnittelu
  • tutkimuksen toteutus
  • koonti
  • mahdollinen uusi sykli, jossa kysymyksiä tarkennetaan

(Huomaa, että tekstissä on osoitettu, mikä kappale vastaa kutakin taustaväriä kuvassa. Lisäksi tekstissä on linkkejä muihin aiheeseen liittyviin artikkeleihin turkoosilla). Aikaisemmassa tutkimuksessa sekä tässä hankkeessa on huomattu, että oppilaiden kysymyksentekoa monesti edistää ennakkotietojen antaminen oppilaille ja/tai aiheeseen sekä työskentelyyn orientoituminen.

Tarve (kuvassa sinisellä taustalla) riippuu siitä, mikä on oppimiskokonaisuuden aihe, onko tarkoitus, että kaikkiin kysymyksiin vastataan, onko aihe sellainen, että oppilailla on oletettavasti paljon arkikokemusta aiheesta vai onko aihe täysin uusi sekä millaista tietoa halutaan tuottaa: uutta vai jäsennellä jo olemassa olevaa tietoa.

Orientaatiomahdollisuuksia (vihreä) ovat esimerkiksi videot, demonstraatiot ja kuvat eli erilaiset visuaaliset apukeinot. Myös auditiivisia keinoja voi käyttää, kuten tarinoita tai keskusteluja. Voidaan lukea tekstiä aiheesta tai muuten kokemuksellisesti, esimerkiksi aisteja käyttäen, tutustua aiheeseen.

Ennakkotietojen antamisen/orientaation (violetti) jälkeen oppilaat tekevät kysymyksiä. Kysymyksiä ovat sekä spontaanit että ”tuotetut” kysymykset. Kysymysten tekemisen apuna voidaan käyttää tekniikoita, kuten kysymysrunkotekniikka tai erilaiset pelit ja leikit, joissa kysymystentekoa harjoitellaan innostavalla tavalla. Spontaanit kysymykset kertovat lasten kiinnostuksesta aiheeseen, joten niitä on tärkeä tukea. Esimerkiksi luomalla kysymyksiä salliva ilmapiiri, antamalla oppilaille kokemus siitä, että kysymykset ovat tutkimuksen tekemisen sekä tutkimuksellisen oppimisen kannalta tärkeää. Lasten tulisi myös oppia arvostamaan omia kysymyksiään, missä opettajan tulisi olla tukena.

Lasten tekemistä kysymyksistä voidaan muokata tutkimuskysymyksiä, joita voidaan tutkia eri tavoin (pinkki). Voidaan puhua 1. käden tutkimuksista, jolloin selvitetään itse tutkimalla vastaus kysymykseen. Tyypillisesti kokeelliset tutkimukset ja havainnointi ovat tällaisia tutkimuksia. 2. käden tutkimukset ovat sellaisia, joissa perehdytään jonkun muun jo tekemään tutkimukseen, kuten hakemalla verkosta tai kirjoista tietoa. Haastattelututkimus on näiden kahden välimuoto, koska siinä tutkitaan itse haastattelemalla, mutta toisaalta hyödynnetään haastattelemalla saatavaa tietoa haastateltavalta.

Tutkimuskysymykset voivat myös syntyä opettajan valitsemasta tai oppilailta saadusta aiheesta (punainen).

Tutkimuskysymysten laatimisen jälkeen tutkimus suunnitellaan ja toteutetaan. Tässä opettajan ja oppilaan rooli riippuu esimerkiksi opettajan ja oppilaiden tiedoista, oppilaiden tutkimisen taidoista, aiheesta ja resursseista. (keltainen) Vaihtoehtoja tutkimuksen tekemiselle voidaan kuvata termeillä avoin, ohjattu, jäsennelty ja strukturoitu tutkimuksellisuus, joista avoimessa oppilaat saavat eniten vastuuta aina kysymyksen laatimisesta tutkimuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen asti. Ohjatussa tutkimuksellisuudessa oppilas saa tutkimuskysymyksen valmiina, mutta osallistuu tutkimuksen suunnitteluun. Suljetummissa tutkimuksellisuuden muodoissa (jäsennelty ja strukturoitu) opettaja luo tutkimuskysymyksen, suunnittelee tutkimuksen ja toteuttaa sen itse tai oppilaat toteuttavat tutkimuksen opettajan tekemän valmiin työohjeen mukaan. Suljetummat tutkimuksellisuuden muodot sopivat käytettäväksi erityisesti pienille oppilaille ja tutkimukselliseen työtapaan tutustuttaessa. Avoin ja ohjattu tutkimuksellisuus edellyttävät monesti, että työtapa on oppilaille ennastaan jossain määrin tuttu. Opetuksessa on mahdollista myös eriyttää työskentelyä siten, että osa oppilaista tekee työtä avoimemmalla tehtävänannolla kuin toiset.

Tutkimuksen toteutuksen jälkeen tutkimuksen tuloksia on hyvä koota ja yhdessä keskustella työn tuloksista (turkoosi). Oppilaat voivat myös esittää oman työnsä muille. Tässä sekä työskentelyn muissa vaiheissa voidaan oppilaiden työskentelyä arvioida eri tavoin.

Työskentely voi johtaa uuteen työskentelysykliin, jos halutaan tutkia aihetta uusilla, tarkennetuilla kysymyksillä tai tutkimuskysymyksillä (vrt. tutkiva oppiminen). Katso esimerkki tutkimuksellisesta, oppilaiden kysymyslähtöisestä oppimiskokonaisuudesta täältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s